9. lokakuuta 2017

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia (2017)
Trilogian avausosa
532 sivua

"Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa."

Sana "raikas" kuvaa mielestäni erinomaisesti tätä romaania. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas tuulahdus sellaista suuren maailman meininkiä, mitä kaivattaisiin Suomeen lisää. 

Tarina kertoo seleesimiehestä Corildonista, joka on Wyelissä suorittamassa Seuran työtehtävää. Eräänä talvisena iltana Corildon löytää Seuran toimipisteen pihalta tajunsa menettäneen nuoren ihmistytön. Herätessään tyttö ei muista muuta kuin oman nimensä: Aleia. Pikku hiljaa Corildonille selviää, ettei Aleia ole aivan tavallinen ihminen, sillä hän pystyy tuntemaan salaperäiset huonot tuulet. Aleiasta on myös tehty etsintäkuulutus, minkä syytä Aleia itse ei pysty muistamaan.

Kaksosauringot -trilogia on niin sanottua "high fantasya", eli tapahtumat sijoittuvat täysin kuvitteelliseen maailmaan. Vik on onnistunut rakentamaan hienon ja mielenkiintoisen maailman, ja se onkin yksi parhaita asioita tässä kirjassa; maailma tuntuu jotenkin todella luonnolliselta ja tarkasti mietityltä. Lisäksi tietenkin seleesit ovat kiinnostavia, ja odotan innolla trilogian seuraavaa osaa missä seikkaillaan seleesien omassa maassa Seleesiassa.

Jos pitää nopeatempoisista kirjoista, Hän sanoi nimekseen Aleia ei välttämättä nappaa. Juoni etenee hieman verkkaista tahtia, ja kirja tuntui ehkä osittain turhan pitkältä. Tarina kuitenkin pitää lukijan otteessaan hauskojen ja moniulotteisten hahmojen sekä Aleian mysteerin ansiosta. Kaikki kirjan hahmot tuntuvat tärkeiltä, ja ne lisäävät pieniä palasia juoneen ja toisaalta päähenkilöiden menneisyyteen. Pidän myös Vikin kirjoitustyylistä, joka on hyvin kuvailevaa mutta samaan aikaan rentoa ja helppolukuista.

Kaiken kaikkiaan Hän sanoi nimekseen Aleia on todella onnistunut esikoiskirja ja hyvä sarjan aloitus. Vaikka kirjaa markkinoidaan nuorille suunnattuna, siitä voi nauttia kuka tahansa. 

7 kommenttia:

  1. Hassua, minulla on tämä teos kesken ja minusta taas se on miltei hengästyttävän nopeatempoinen! Kiinnostavaa, kuinka vastakkaisia lukukokemuksia voi eri lukijoilla olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kaipa se riippuu pitkälti siitä minkä tyyppisiä kirjoja yleensä lukee! :D

      Poista
    2. Jotain sellaista siinä täytyy takana olla! Nyt alkaa vain vähän tuntua hurjalta, että mitä ovat ne kirjat, joita sinä nopearytmisempään lukemistoon tottuneena pidät nopeatempoisina - saattaisivat olla sellaista että tämä lukija lentäisi kärryiltä ensi käänteessä.

      Poista
  2. Pidin tästä, mutta oon jotenki laiska lukemaan sarjoja. :( En oo tainnu mitään kirjasarjaa lukea loppuun. Mut Vikin kirjoittajan taidolle yläfemma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisen usein mäkin aloitan sarjoja, mutta en sitten koskaan lue niitä loppuun... Niin paljon kirjoja ja niin vähän aikaa, vai mitenkäs se sanonta meneekään :D

      Poista
  3. Äääh, tämä muistutti että kakkososa on edelleen lukematta..:D HSNA on kyllä tosi hyvä, tykkäsin paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluaisin lukea tämän kakkososan ASAP, mutta en osaa päättää ostanko sen omaksi vai lainaanko kirjastosta :D

      Poista