24. syyskuuta 2018

Yllättävän feministinen Jane Eyre

Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre, alunperin julkaistu 1847)
647 sivua

"Charlotte Brontën kuuluisa romaani on vaatimattoman, älykkään ja sisäisesti voimakkaan nuoren naisen ja hänen suuren rakkautensa tarina. Sen ylle luo romanttista välkettä taustan värikäs tapahtumasarja. Mutta kirjan tenho on muussakin kuin juonen jännittävissä yksityiskohdissa - vanhan linnan arvoituksessa, odottamattomassa Intian-perinnössä, miehisen päähenkilön merkillisessä ja traagisessa elämänkohtalossa."

Kesäkuussa tartuin vihdoinkin hieman pelonsekaisin tunnelmin tähän rakastettuun klassikkoon kirjabloggaajien klassikkohaastetta varten. Nyt saatat miettiä että hetkinen, nyt on syyskuun loppu ja mä luin tämän kirjan kesäkuussa ja bloggaan siitä vasta nyt... Jep, on ollut tässä vähän kaikenlaista kuten muutto uuteen kaupunkiin ja yliopisto-opintojen aloitus, mutta halusin kuitenkin tehdä Kotiopettajattaren romaanista postauksen vaikkakin näin myöhässä - tämä teos nimittäin yllätti mut todella positiivisesti ja odottamattomalla tavalla.

Kotiopettajattaren romaani kertoo orvon Jane Eyren kasvutarinan kymmenvuotiaasta lapsesta aikuiseksi naiseksi. Kertojana toimii Jane itse ja tarina on tavallaan hänen kirjoittamansa, mikä tulee ajoittain esille kertojan kommentoidessa tapahtumia. Janen elämä on hyvin tapahtumarikas ja hän kohtaa paljon traagisia, joskin välillä myös hieman huvittavan traagisia, tapahtumia. Tämä on siis paljon muutakin kun pelkkä rakkaustarina. Tarina koostuu kyllä aika tutuista ja kliseisistäkin elementeistä, mutta mikä yllätti minut täysin oli se kuinka feministinen Jane olikaan.

"-- naiset tuntevat kuten miehetkin, he tarvitsevat harjoitusta kyvyilleen ja alaa ponnistuksilleen yhtä hyvin kuin heidän veljensä, -- ja on ahdasmielistä heidän etuoikeutettujen kanssaihmistensä puolelta sanoa, että heidän pitäisi rajoittua leipomaan kaakkuja ja kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjomaan tupakkakukkaroita. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he koettavat tehdä tai oppia enemmän, kuin mitä tapa määrää heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi."

Jane on ja samaan aikaan ei ole aikakaudelleen tyypillinen naishahmo. Jane on tunnollinen kristitty ja hänen elämäntavoitteensa on päästä hyviin naimisiin, mutta hän ei ole miehen tahtoon noin vain alistuva. Pakko kommentoida tuota takakannen ilmaisua miehinen päähenkilö, siis mikä ihmeen miehinen? Janella on omaa tahtoa, hän on itsepäinen ja kykenee huolehtimaan itse itsestään, mutta nämä piirteet eivät tee hänestä miehistä... Juuri näiden piirteiden takia rakastuin Janeen ja tähän kirjaan. Jane uskaltaa sanoa vastaan suurelle rakkaudelleen kuin myös inhottavan painostavalle serkulleen, jotka yrittävät saada Janen toimimaan heidän tahtonsa mukaan. Hän myös jonkin verran kyseenalaistaa tuon ajan käsitystä esimerkiksi siitä kuinka koulutettu nainen "saa" olla.

" >>Jane, tarkoitatko, että sinä kuljet omaa tietäsi maailmassa ja minä omaani?<< 
>> Tarkoitan.<<"

En tiedä olenko vain elänyt pimennossa ja tämän romaanin feministiset puolet on kaikkien yleisesti tiedossa, mutta itselleni ne siis tuli ihan yllätyksenä. Rakastuin Kotiopettajattaren romaanissa myös Charlotten kirjoitustyyliin ja nyt odotankin innolla että milloin pääsisin tarttumaan hänen toiseen romaaniinsa, Syrjästäkatsojan tarinaan. En tiedä mitä tältä kirjalta odotin, mutta se päätyi kaikkien aikojen lemppareiden listalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti